nyt tekis mieli eksyä ja ajella hukkaan. melkein ajelinkin äsken, kun olin tulossa kotiin yliopistolta. pari risteystä hurahti ohi ajatuksissani. välillä olisi kyllä niin paikallaan vaihtaa aivan vieraisiin maisemiin ja unohtaa nämä tutut tiet, kadut ja talojen tylsät seinät. unohtaa naapurin teini, joka päivästä toiseen soittaa musiikkia niin kovaa, että se kuuluu selvästi tänne asti. unohtaa iso paperinippu, joka pitäisi tutkia tieteellisesti ja analysoida ammattitaidolla. unohtaa likapyykki, ikkunanpesu, haravoimaton piha, väsymys, tutkimuksen teoriatausta, villasukat, punakynä ja earit. ja muutamat ihmiset. se kait olisi se suurin juttu. joskus vain tuntuu, että jotkut tyypit alkavat tursuta välillä korvista.
eli jos tahtoo eksyä, ei pidä kysyä tietä? olen onnistunut hyvin usein eksymään, vaikka olenkin kysynyt tietä. on muutamia ystäviä, joiden luokse ajellessa joudun lähes aina soittamaan ajo-ohjeet, kun edellisestä käynnistä on niin kauan, etten enää muista oikeita risteyksiä. eli yli kuukausi. vaikuttanee ihmisen koko minäkäsitykseen ja maailmankuvaan, kun elämässä on aina heti hukassa kun päätään kääntää. itä ja länsi, etelä ja pohjoinen on siinä hetkessä kiepsahtanut minne sattuu. ei kai ole ihme, että olen koko elämäni tuntenut olevani vähän hukassa. tavalla tai toisella.
yliopistolta pidemmän kaavan kautta kotia ajellessa mietin, mitä tarkoittaa sanonta, että kysyvä ei tieltä eksy. kun elämässään opettelee ajattelemaan omilla aivoillaan ja pyrkii jättämään jatkuvan toisen mielipiteiden kyselyn ja arvailun vähemmälle, nousee väkisin mieleen pelko, että entä jos tulee jotenkin toimineeksi väärin. kun uudistaa mielessään lapsena opittuja asenteita ja arvoja, joutuu koko ajan punnitsemaan asioiden erilaisia puolia. minusta tuntuu hyvin usein sille, että tulenkohan hukanneeksi jotain tärkeää. kun kuitenkaan en haluaisi tiettyjä asioita elämässäni koskaan hukata. ja aavistan, että on asioita, jotka voivat hukkua lähes huomaamatta.
olisikohan tuo kysyminen sitten sitä, ettei uhmalla ja katkeruudella raivaa elämäänsä tai ole ilkeästi ottamatta muita huomioon, vaan on tietyllä tavalla nöyrä, ja kyselee Joltakin Suuremmalta tietä. silloin ei ainakaan niin helposti eksy tieltä. siltä Oikealta Tieltä, joka on itselle sopivin. joka johtaa parhaimpaan Määränpäähän. olkoonkin se sitten mikä tahansa. jos elämä on matka, se on väkisin ainakin minulle hyvin kerroksittaista. erilaisten asioiden kehittymistä ja kypsymistä. fyysistä, henkistä ja hengellistä muuttumista.
kuinka paljon pitää kysellä? kuinka paljon voi luottaa omiin arvioihin? joissakin ihmisissä minua ärsyttää liika itseriittoisuus. en tiedä, onko se vain minun epävarman luonteeni seurausta, mutta välillä tuntuu, etten jaksaisi millään kuunnella niitä, jotka ovat aina oikeassa, tietävät lähes kaiken, elävät omassa kuplassaan tai muuten vain viestittävät olevansa jotenkin erityisasemassa. sellaiset harvoin kyselevät toisilta, miten heidän olisi hyvä toimia. heiltä puuttuu myös usein aito mielenkiinto toisten kuulumisille. tai kyky olla empaattisia. tällaiset ihmiset tuntuvat kuluttavilta seuralaisilta. sellaisessa seurassa alan hyvin nopeasti ärsyyntyä. tulen hiljaiseksi ja alan miettiä omia juttujani. en jaksa sitten itsekään olla kiinnostunut sellaisen ihmisen kuulumisista, vaikka ymmärränkin niiden tärkeyden. muutun skeptiseksi ja alan kuunnella sellaisia ihmisiä jo valmiiksi negatiivisena. odotan vain hetkeä, milloin he aloittavat omien Erityisten Kokemustensa kertomisen. hyvin usein he ovat tulleet väärin kohdelluiksi. tai heitä on ymmärretty väärin.
toisessa ääripäässä ovat ne, jotka kyselevät koko ajan. jotka hakevat hyväksyntää epävarmoina ja miellyttämisenhaluisina. taidan itse kuulua enemmänkin heihin. tosin olen jo luopunut monista vanhoista tavoistani. toisaalta uusien tapojen löytyminen vanhojen tilalle tuntuu olevan vaikeaa, ja niinpä olen nykyisin aika vähän kosketuksissa ihmisiin. olen paljon yksin tai omissaoloissani. ja porukassakin olen aika hiljainen. toisaalta tämä on tosi pelottavaa. luulen sen johtuvan siitä, että vapaus on aina pelottavaa, jos on pitkään ollut vankina. vapaus on aina oikeuksien lisäksi vastuuta. ja vastuu voi toisinaan olla meille aivan uusi juttu. niin kuin minullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti